Kansainvälisen veropolitiikan ongelmat nousivat esiin Panamapaperit-kohun yhteydessä.
Yksittäinen paljastus kertoo laajemmista rakenteellisista ongelmista.

Euroopan komissio on ollut vuonna 2016 aktiivinen kansainvälisen verotuksen ongelmien
korjaamisessa. Edistyminen aggressiivisen verosuunnittelun ja verojen välttelyn vaikeuttamisessa
hämärtää valtioiden välisen verokilpailun merkityksen, ja unionin osuuden kilpailun
ylläpitämisessä. Unionin kaksoisrooli verokilpailussa kuvaa osuvasti uusliberalististen
instituutioiden kykyä vahvistaa markkinoiden valtaa, ja samalla minimoida kilpailun aiheuttamia
haittoja.

Verokilpailun seurauksena OECD-valtioiden yritysverokantojen keskiarvo on puoliintunut 25
prosenttiin viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Erään tutkimuksen mukaan
yritysverokannat olisivat Euroopassa noin 10 prosenttia korkeammat ilman verokilpailua.
Verokilpailu on myös poistanut yritysverotuksen kansallisia erityispiirteitä veropolitiikan
yhtenäistyessä.

Talousteorian ja käytännön ristiriita

Valtavirtateorian oppi, jossa verokantaa alennetaan investointien stimuloimiseksi, on ollut 1980-
luvulta lähtien länsimaiden yritysverotuksen periaate. Yritysten voitot kasvaneet ovat verrattuna
1980-lukuun, mutta yritysverotulojen osuus kaikista verotuloista on pysynyt suhteellisen vakaana.
Investointien suhde kokonaistuotantoon on OECD:n jäsenvaltioiden osalta ollut vain muutamana
vuonna korkeampi kuin vuonna 1981 ja on tällä hetkellä noin 5 prosenttia matalampi kuin vuonna
1981. Valtavirtainen talousteoria esittää, että investoinnit lisääntyvät yritysverokantaa alentamalla.
Numerot eivät siis tue ideaa.

Euroopan komissiolle valtioiden välinen verokilpailu on reilua toimintaa, kunhan siitä poistetaan
haitalliset ainekset - eritoten veroparatiisit ja nollaprosenttia lähentelevät yritysverokannat. Näinpä
komission yritysverotuksen uudistusagenda keskittyy haitallisten elementtien kitkemiseen ja
samalla kierrättää useita vanhoja ideoita. Rudingin komitea ehdotti jo vuonna 1992 veropohjan
yksinkertaistamista ja läpinäkyvyyden lisäämistä, sekä tulon verottamista tuotantopaikassa.

Euroopan unionin toiminta

Unionin jäsenmaat hyväksyivät kesällä 2016 verojen välttely -direktiivin, jonka keskeinen tavoite
on voiton verottaminen valtiossa, jossa tuotanto tapahtuu. Komissio myös antoi saman vuoden
lokakuussa esityksen yhteisestä ja yhdistetystä veropohjasta, joka luo unionista verotuksen
näkökulmasta yhtenäisen liiketoiminta-alueen. Sen mukaan kansainvälinen yritys voisi jättää vain
yhden veroilmoituksen unionin alueella. Merkillepantavaa ja johdonmukaista komission toimissa
on myös, etteivät hurjasti laskeneet verokannat ilman investointien lisääntymistä aiheuta huolta,
koska yritysverotulot ovat säilyneet vakaina.

Verokilpailu tapahtuu maailmantalouden olosuhteessa, jossa pääoma kykenee liikkumaan
valtiorajojen yli ja tämä kyky antaa valtaa eritoten kansainvälisille suuryrityksille. Jatkuvat
yritysverokantojen leikkaukset lisäävät niiden mahdollisuuksia maksimoida voitot. Verokilpailu
siis tuskin tuottaa näkyvää hyötyä kansalaisille, mutta silti unioni ohjaa hallitusten ratkaisuja
kertomalla verokilpailun investointeja stimuloivasta vaikutuksesta ilman riittävää näyttöä asiasta.
Verokilpailu nähdään luonnollisena tapana toimia, osaltaan globaalien instituutioiden tuottaman
tiedon takia. Yritysverotuksen keventämistä tarjotaan yhtenä rationaalisena ratkaisuna länsimaiden
talousongelmiin. Verokilpailu on kuitenkin poliittista toimintaa. Hallitusten ratkaisuissa
kuunnellaan uusliberalistista politiikkaa ja kiisteltyä talousteoriaa. Tästä syystä
kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa hallitusten yritysveroratkaisuihin.
Panamapaperit kertoivat yksiselitteisesti kansainvälisen verotuksen ongelmista. Niiden myötä
länsimaissa esiinnoussut taloudellisen oikeudenmukaisuuden diskurssi suuntaa poliittisten
instituutioiden huomiota suuryritysten kykyyn hyödyntää kansainvälisen verotuksen
monimutkaisuutta.

Globaali yhteistyö ratkaisuna?

Veroparatiisien sulkeminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, EU:n toiminta ei yksin riitä.
Veroparatiisiongelman korjaaminen on silti suhteellisen helppoa verrattuna verokilpailun
ongelmiin puuttumiseen. Veroparatiisien sulkeminen vaatii tiedossa olevien porsaanreikien
tukkimista, kun taas verokilpailuun vaikuttaminen edellyttää poliittisen järjestelmän
korjausliikettä. Verokilpailun ongelmiin tulisi puuttua, koska yritysveroilla kilpailu ei
kokonaisuuden tasolla lisää investointeja, mutta osaltaan lisää yhteiskuntien taloudellista
eriarvoisuutta. Kriittisen tiedon tuottamisen ja jakamisen kautta meille saattaa avautua horisontti,
jossa globaalit veroratkaisut ovat järkevä mekanismi maailmantalouden tasapainottamiseksi.

Merka Hautala