Kriisiin kuin kriisiin liittyy tunne uhasta ja vaarasta. Kriisi on tilanne, johon harvoin hakeudutaan tietoisesti, ja joka saapuu yleensä odottamatta. Myös nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi tuli suurimmalle osalle maailman ihmisistä yllätyksenä. Rahoitusjärjestelmää pidettiin kehittyneenä ja turvallisena. Kriisin puhkeaminen kuitenkin osoitti, ettei järjestelmää ymmärretty kunnolla. Rahoitusmarkkinoiden toiminta ja rakenteet ovat aikamme kriisien ytimessä ja vaikuttivat olennaisella tavalla sekä vuonna 2008 käynnistyneen maailmanlaajuisen rahoituskriisin että sitä seuranneen Euroopan velkakriisin syntyyn.

Yksi tärkeimmistä vuoden 2008 rahoituskriisin taustalla vaikuttaneista tekijöistä on velan ja spekulatiivisen pääoman kasvu Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla. Spekulaatio eli keinottelu tarkoittaa sijoitustoimintaa, jossa tähdätään nopeisiin ja suuriin voittoihin toiminnan pitkäaikaisista vaikutuksista piittaamatta. Spekulatiivisessa sijoittamisessa osto- ja myyntipäätökset tehdään lyhytaikaisia kurssimuutoksia ennakoimalla, ja tuottoa saadaan nopeammin ja enemmän kuin reaalitalouteen sijoittamalla. Spekulatiivinen sijoittaminen onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti samalla kun sijoitukset reaalitalouteen ovat vähentyneet.

Spekulaation lisääntymisen ohella myös rahoitusmarkkinoilla liikkuvien tuotteiden monimutkaistuminen kasvatti rahoitusjärjestelmän kriisialttiutta. Arvopaperistamisella eli paketoimalla yhteen riskeiltään ja sisällöltään hyvin erilaisia velkakirjoja luotiin uusia rahoitusmarkkinoiden kaupankäyntiin kelpaavia rahoitusvälineitä. Harva kuitenkaan ymmärsi näiden uusien rahoitusvälineiden todellista sisältöä ja rakenteita, joten niihin liittyviä riskejä ei osattu kunnolla arvioida ja järjestelmään kohdistuva uhka aliarvioitiin pahasti.

Kriisien syntyä ruokkivat myös maailmankaupan epätasapainot. Yhdysvaltojen, Australian ja Iso-Britannian alijäämät ovat kasvaneet sitä mukaa kun Aasian ja Lähi-idän maiden taseisiin on kertynyt ylijäämää. Koska Aasian markkinoilla ei kuitenkaan ollut riittävästi sijoituskohteita kasvaneille rahavarannoille, oli uusille yhdysvaltalaisille sijoitustuotteille sen vuoksi kysyntää. Euroopassa käynnissä olevan velkakriisin taustalla vaikuttivat puolestaan euromaiden keskinäisen kaupankäynnin yli- ja alijäämät. Kun Pohjois-Euroopan maiden vienti on vetänyt ja ylijäämät kasvaneet, ovat Etelä-Euroopan maiden alijäämät paisuneet samaan tahtiin. Koska jäsenmaiden suora rahoittaminen ei ole Euroopan keskuspankille sen nykyisten valtuuksien mukaan sallittua, alijäämäisten maiden ainoa keino hankkia rahoitusta on ollut velkaantua yksityisille lainanantajille.

Tähänastisilla toimenpiteillä ei ole onnistuttu ratkaisemaan rahoitusmarkkinoiden ja Euroopan valtiontalouksien kriisejä. Niillä ei myöskään ole puututtu niihin rahoitusjärjestelmän rakenteisiin, jotka kriisejä aiheuttavat. Toisin kuin moni väittää, vaihtoehtoisiakin ratkaisumalleja kuitenkin löytyy. Alla esittelemme joitakin toimenpiteitä, joilla nykyiset kriisit voidaan ratkaista ja tulevia kriisejä ehkäistä rahoituksellisesti vakaalla, ekologisesti kestävällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.