Verotus kuntoon?
Attacin lukupiirissä on käsitelty Nicholas Shaxsonin kirjaa Aarresaaret vuodelta 2011. Kirja avasi veroparatiisitoiminnan koko karmeudessaan. Kysymys kuuluu, onko tilanne muuttunut viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana. Tähän tuo valotusta EU Tax Observatoryn vuonna 2024 julkaisema raportti Global tax evasion report.
Tuon raportin yhteenvetona on että arviolta 12 biljoonaa dollaria (12000 miljardia) kotitalouksien rahaa oli talletettuna veroparatiiseihin vuoden 2022 lopussa, kun vuonna 2010 luku oli noin 10 biljoonaa. Se vastaa 12% koko maailman BKT:n arvosta. Luku ei sisällä kiinteistöjä tai muuta fyysistä omaisuutta.
Muutoksia on tapahtunut kuitenkin runsaassa kymmenessä vuodessa. Ensinnäkin offshore-varallisuuden sijainti ja lähteet ovat muuttuneet. Aasian finanssikeskukset, kuten Singapore ja Hong Kong, ovat kasvattaneet osuuttaan. Sveitsi on menettänyt osuuttaan. Ennen vuosien 2008-09 talouskriisiä Sveitsissä oli melkein puolet koko maailman offshore-varallisuudesta, kun nyt sen osuus on enää noin 20% (Aasian osuus 40%, Amerikan 15%, muun Euroopan 23%). Selvitys toki huomauttaa että monimutkaiset järjestelyt johtavat siihen että vaikkapa eurooppalaisen pankin tytäryhtiö pitää rahoja Aasiassa.
Pankkitietojen automatisoitu tietojenvaihto tuli voimaan Yhdysvalloissa 2014 (Foreign Account Tax Compliance Act - FATCA) ja sitten 2017 yli sadassa muussa valtiossa (Common Reporting Standard – CRS). Nämä säännökset velvoittavat pankkeja, useissa maissa suurten sakkojen uhalla, tiedottamaan joko Yhdysvaltain kansalaisten pankkivarat (FATCA) tai ulkomaalaisten omistamat pankkivarat (CRS) kunkin maan viranomaisille.
Koska edellä mainitut säännökset koskevat vain rahaa, on tämä tilanne houkutellut raharikkaita sijoittamaan kiinteään omaisuuteen. Se on siinäkin mielessä mainio sijoituskohde että se on suhteellisen vakaa, hintoja voi manipuloida ja monissa maissa omistajuuden voi piilottaa helposti.
Monikansallisten yritysten veronkierto on pysynyt melko lailla ennallaan, vaikka OECD:n vuoden 2015 Base Erosion and Profit Shifting (BEPS)-järjestelmä ja Yhdysvaltain vuoden 2017 Tax Cuts and Jobs Act pyrkivätkin estämään voittojen siirtämistä veroparatiiseihin. Vuonna 2022 arviolta biljoonan (1000 miljardia) dollarin arvosta yritysten ulkomaanvoittoja siirrettiin veroparatiiseihin, kun kaikki ulkomaanvoitot olivat 2.8 biljoonaa. Noin 10 prosenttia kaikesta yritysverosta meni näin verottajilta piiloon. Suomen osalta arvio on noin 14% osuus eli 1 miljardi euroa menetettyä tuloveroa, Irlannin ja Hollannin ollessa suurimmat piilot.
Vuoden 2021 vallankumouksellinen yli 140 maan yhteisesti sopima minimiyritysvero 15% toi uutta positiivista henkeä verokeskusteluun. Ongelmaton ei tämäkään periaatteessa hieno järjestely ole. 15% on varsin alhainen eikä verokilpailu ole tälläkään kokonaan estetty.
Verokilpailu on muuttanut muotoaan viime vuosikymmeninä. Aikaisemmin kaikki maat pudottivat veroprosenttejaan hurjaa tahtia: yritysten tuloveroaste on pudonnut 40 vuodessa, oltuaan keskimäärin noin 50% ja nyt noin 25%. Samoin on tehty henkilöverotuksessa erityisesti korkeiden tulojen kohdalla. Nyttemmin kilpaillaan veroeduista. Suomi esimerkiksi tarjoaa erityisosaajille alennetun veroprosentin. Yrityksille tarjotaan avustuksia ja veronalennuksia.
Erityisen rikkaiden ihmisten verotuksesta keskustellaan paljon, mm. Tax the Rich – aloitteen johdosta. Syytä varmaan onkin, sillä miljardöörien veroaste on useinkin lähempänä nollaa.
Viime vuosien positiivisimmat kehitykset, veronkiertoa suitsivat sopimukset ja säännökset, ovat pääosin lähteneet liikkeelle jonkin yksittäisen edelläkävijämaan otettua ne ensin käyttöön. EU Tax Observatory on optimistinen ja uskoo uusiin sopimuksiin. Se on tehnyt kiinnostavia laskelmia. Jos yritysten tuloveroa nostettaisiin, saatavat verotulot nousisivat seuraavasti: nyt 15% tuottaa 270 mrd dollaria, mutta esimerkiksi 25% toisi 713 mrd maailmanlaajuisesti. Superrikkaille asetettava 2 prosentin varallisuusvero voisi tuottaa 214 miljardin dollarin verotulot.
Vastaus kirjoitukseni alun kysymykseen on että veroparatiisit voivat edelleen oikein hyvin, mutta se on huomattu ja joitakin toimia asian korjaamiseksi tehty. Aarresaaret-kirjassa esitetyt perusongelmat ovat kuitenkin syvällä talousjärjestelmässämme. Liian moni vaikutusvaltainen ihminen ja liian moni yritys katsoo hyötyvänsä tilanteesta, vaikka se osaltaan johtaa talouden kriiseihin sekä yhteiskuntien epävakauteen.
Lauri Jaakkola