Kiina ja monikulmaisen lähestymistavan hyödyllisyys
Kun Kiinan poliittista taloutta tarkastellaan moninäkökulmaisesti, on mahdollista rakentaa ymmärrystä erilaisista ilmiöistä tämän massiivisen valtioprojektin kohdalla ja myös tulkita niitä Kiina-spesifisti.
Tämä tarkoittaa kompleksisen kokonaisuuden tarkastelemista seuraavan oletuksen kautta: Samanaikaisesti vallalla voi olla moninaisia, erilaisia kehityksen polkuja. Nämä voivat olla toisiaan tukevia tai keskenään eri tavoin ristiriitaisia. Näitä, myös polaarisia (vastakkaisia) kehityssuuntauksia on kuitenkin mahdollista ymmärtää ja navigoida.
Jaan yksinkertaisen esimerkin: Muutama vuosi sitten Kiinassa toimiessani, paikallinen ystävä antoi hyvän neuvon: kiinalainen yritysjohtaja voi samanaikaisesti luoda toimintastrategiaa Sun Tzun sekä Konfutsen ajattelun kautta. Tällainen "sekä-että" ajattelu on aivan normaalia maassa, jota myös kirjalija ja kulttuuritutkija Eliane Karsaklian on kutsunut nimellä "land of paradox management". Aihepiirin ytimessä sijaitsee paradoksi.
Tätä tarkastellessani olen kokeellisesti hyödyntänyt monen eri näkökulman analyysiä polkuna läpi kompleksisuuden.
Panda-Dragon-paradoksi
Kiinassa voitontavoittelu ja ympäristö eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Kuten taloustutkija Mariana Mazzucato on kirjoittanut Yrittäjähenkinen valtio-kirjassaan: "Kiinan win-win-suunnitelmissa liikevoitot ja "ympäristö" ovat rinnakkaisia tavoitteita pikemmin kuin vaihtokauppoja (kuten niitä länsimaiden talouksissa usein kohdellaan)." Tämänkaltainen hybridinomainen "sekä-että"-ajattelu on yksi kiinalaisen poliittisen talouden ominaispiirteistä.
Kun Kiinan poliittista taloutta tarkastellaan moninäkökulmaisesti, on mahdollista rakentaa ymmärrystä tämän massiivisen valtioprojektin erilaisista ilmiöistä. Tämä tarkoittaa kompleksisen kokonaisuuden tarkastelemista seuraavan oletuksen kautta: Samanaikaisesti vallalla voi olla moninaisia kehityksen polkuja. Nämä voivat olla toisiaan eri tavoin tukevia tai keskenään eri tavoin ristiriitaisia. Näitä myös polaarisia (vastakkaisia) kehityssuuntauksia on kuitenkin mahdollista ymmärtää ja navigoida.
Kiinalaista talouskehitystä on kuvailtu paradoksaaliseksi. Eräs paradoksi on samanaikainen investointi paitsi vihreisiin myös fossiilisiin. Tutkijat Mathias Larsen ja Christoph Nedopil nimesivät tämän polariteetin pandan ja lohikäärmeen paradoksiksi (Panda-Dragon-paradox). Ilmiössä on kyse tilanteesta, jossa sijoitukset fossiilisiin eivät vähene tarpeeksi nopeasti, vaikka samanaikainen sijoitustoiminta vihreisiin on jo merkittävää. Kirjoittajat avaavat kiinalaisen poliittisen talouden hybridimäisyyttä - yksinkertaistaen, kuvainnollistaen voidaan myös ajatella, että Kiina on samanaikaisesti sekä panda että lohikäärme.
Päivi Kuusela
