Tiedote 29.6.2010 Kanadassa viikonloppuna järjestetty G20-ryhmän kokous oli pettymys rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja talouden elpymistä toivoneille. “Kokous ei saanut aikaan edes pankkimaksua järeämmistä sääntelytoimenpiteistä puhumattakaan. Tämä osoittaa, etteivät maailman johtajat ole olleet vakavissaan puhuessaan rahoitusmarkkinoiden uudistamisesta, tulevien kriisien ehkäisemisestä ja pankkitukien takaisinperimisestä”, Attacin puheenjohtaja Mikko Sauli arvostelee. Yhtä vaisu on kokouksen anti talouden toipumisen kannalta. Loppujulkilausumassaan G20-maat kehuvat sopineensa toimista, jotka sekä vahvistavat maailmantalouden kasvua että vakauttavat velkaantuneet valtiontaloudet. Lupaus on harhaanjohtava. Kasvun sijaan julkisten menojen leikkaaminen laskusuhdanteen aikana uhkaa pikemminkin syöstä talouden entistä syvempään lamaan. Nousukausi perustui pitkälti yksityiseen velanottoon. Nyt yksityistä velkaa maksetaan takaisin, mikä heikentää kysyntää. Paras tapa keventää iskua on tukea kysyntää julkisin toimin – ja tässä taloustilanteessa se tarkoittaa lisää lainanottoa valtioille. Valitettavasti Euroopan johtavat taloudet ja Euroopan keskuspankki ovat ottaneet Yhdysvaltojakin tiukemman linjan julkisen elvytyksen suhteen. Talouspolitiikan päättäjät puhuvat inflaation hillitsemisestä, vaikka pikemmin tulisi pelätä deflaatiota. “Euroopan velkahaukat, joita pesii myös Suomen valtiovarainministeriössä, eivät näytä oppineen mitään historiasta. Budjetin tasapainottaminen kesken taantuman johtaa mitä todennäköisimmin palveluiden ja tavaroiden kysynnän supistumiseen, työttömyyden kasvuun ja kriisin pahenemiseen”, Attacin toinen puheenjohtaja Henri Purje toteaa. Myönteinen asia G20-julkilausumassa on, että kehittyvät maat onnistuivat varaamaan itselleen julkisen talouden liikkumatilaa vajeiden suhteen. “Monilla kehittyvillä mailla on ulkopuolisten tahojen sanelemasta vyönkiristyspolitiikasta kokemusta, minkä vuoksi niiden näkemys talouspolitiikan yleislinjasta on nyt huomattavasti terveempi kuin esimerkiksi eurooppalaisten. Eurooppa soveltaa itseensä samaa huonoksi havaittua talouskuria, josta kehittyvät maat ovat luopumassa", Sauli huomauttaa. Toronton kokouksen alla Euroopan unioni korosti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tarvetta. Attacin mukaan Euroopalla olisi maailmanlaajuisen sovun uupuessa tilaisuus lunastaa puheensa ja näyttää muille esimerkkiä. Yksi konkreettinen toimenpide, jolla voitaisiin sekä hillitä haitallista rahoitusmarkkinakeinottelua että paikata julkisen sektorin rahoitusvajetta, olisi G20-kokouksessa torpatun yleisen rahoitusmarkkinaveron toimeenpano. Muun muassa Saksa, Ranska, Belgia ja Itävalta ovat esittäneet, että veroa voitaisiin alkaa kerätä Euroopassa yksipuolisesti. Samalla linjoilla on muuan muassa Euroopan parlamentti, suuri osa eurooppalaisista puolueista ja ay-liikkeestä sekä monet taloustieteilijät. Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt luovuttivat Torontossa G20-maille kevään aikana keräämänsä 150 000 allekirjoitusta rahoitusmarkkinaveron puolesta. Rahoitusmarkkinaverolle ei ole teknisiä esteitä. Hallinnollisestikin se olisi hyvin yksinkertainen. Taloudellisista intresseistä ja sääntelyn vastaisesta ideologiasta kumpuava vastustus on kuitenkin vahvaa. “Rahoitusmarkkinavero leikkaisi eniten investointipankkien ja hedgerahastojen voittoja sekä niistä riippuvaisia palkkioita. On ymmärrettävää, että rahoitussektori tekee kaikkensa estääkseen veron. Poliittisten johtajien on päätettävä, haluavatko he edistää kriisin aiheuttaneen finanssieliitin intressejä vai yhteiskunnan kokonaisetua”, Purje sanoo. Lisätietoja Puheenjohtaja Henri Purje, puh. 040 517 5496 Puheenjohtaja Mikko Sauli, puh. 040 744 9202 www.attac.fi
Like us on Facebook
