Ihmiset ja luonto vapaakaupan ja maakuntauudistuksen häviäjinä

Suomen eduskunta hyväksyi keskiviikkona 16.5.2018 EU:n ja Kanadan välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) äänin 141-42. Sopimusta tukivat paitsi hallituspuolueiden edustajat, myös kaikki läsnäolleet SDP:n, RKP:n, KD:n ja Liike Nytin edustajat. Vapaakauppasopimusta vastaan äänestivät kaikki Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Perussuomalaisten läsnäolleet edustajat. CETA astuu voimaan, kun kaikki EUn jäsenmaat ovat sen hyväksyneet. Päätöksellä on pitkät jäljet.

Attac teki valtavasti työtä sopimuksen hyväksymistä vastaan. CETA-sopimuksen tavoitteena on mm. osapuolten välisen tavarakaupan, palvelukaupan ja sijoitusten vapauttaminen ja helpottaminen, kilpailun edistäminen, maailmankaupan harmonisen kehityksen sekä laajentumisen edistäminen. Tämä voi kuulostaa hienolta; vapausretoriikka onkin nykyään yleisesti käytössä.

CETA- sopimuksessa ja muissa tekeillä olevissa vapaakauppasopimuksissa on kuitenkin kyse vuosituhansia vanhojen, globaalia epätasa-arvoa ruokkivien ja sitä ylläpitävien rakenteiden uusintamisesta. Yksille harvoille vapaakauppa merkitseekin lisääntyvää vaurautta,  suurimmalle osalle ihmiskuntaa ja luonnolle pakkoa tuottaa kasvavia lisävoittoja omistajille.

CETAn ristiriitaiset tavoitteet

Periaatteenkaan tasolla kaupan esteiden purkaminen ei tarjoa vastauksia yhteen aikamme suurimmista ja vaikeimmista haasteista, ilmastonmuutoksen hillintään. Vapaakaupassa on kyse talouskasvun ja kulutuksen maksimoinnista yksityisten osakkeenomistajien, ei meidän kaikkien ja ympäristön hyödyksi. 

Sopimuksessa kirjataan, että siinä edistettäisiin kestävän kehityksen tavoitetta. Tämä on ilmeisessä ristiriidassa sen kanssa, että kanadalaisilla sijoittajilla on sopimuksen tarjoaman investointisuojan (ISDS, Investment Court System) perusteella mahdollisuus haastaa Suomen valtio investointituomioistuimeen, mikäli ne katsovat, että niiden oikeuksia on rikottu. CETAssa  ainoastaan tulleja tai sijoittajan oikeuksia koskevat pykälät ovat sitovia ja niiden rikkominen johtaa sanktiomenettelyyn. Kestävän kehityksen edistäminen jää julistuksen tasolle.

Ympäristö-, työvoima- tai työterveys- ja työturvallisuusstandardien taso tulee väistämättä laskemaan kun lainsäädäntöä kehitetään sopimaan investointisuojan raameihin. CETA mahdollistaa suuryrityksille Suomen luonnonvarojen esteettömän hyväksikäytön, ja muodostaa vakavan uhkan pitkän taistelun jälkeen saavutetuille, työntekijän kannalta aivan oleellisille työehdoille. 

Vapaakaupalla ei rakenneta kestävää yhteiskuntaa

Kaikkien globaalin tason toimien olisi tässä maailmantilanteessa tähdättävä ilmastonmuutoksen hillintään. Kun Suomi hyväksyi osaltaan tämän sopimuksen, sitouduimme samalla rakentamaan omaa yhteiskuntaamme tästä päämäärästä irrallisena. 

CETAA markkinoitiin suomalaisille niin, että se tuo paljon uusia työpaikkoja ja suomalaisyrityksille avautuu sopimuksen myötä uusia mahdollisuuksia. Tämä näkökulma unohtaa tieten tahtoen sen, että Pohjois-Amerikassa on yhä vallalla protektionistinen kauppapolitiikka. Julkinen keskustelu sopimuksen merkityksestä on ollut olematonta paitsi ennen eduskunnan ratkaisua, myös sen jälkeen.

Verotus on tärkeimpiä keinoja saavuttaa kestävä yhteiskunta. Ympäristöä vaarantavia sekä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tuotteita ja hyödykkeitä olisi verotettava huomattavasti nykyistä ankarammin ja rakennettava järjestelmä, joka tukee kestävien tuotteiden tuotantoa ja kulutusta. Haittaverotuksen kehittäminen olisi hyvin tärkeä askel tässä. Fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja ydinvoimalla tuotetun sähkön käyttämistä tulisi verottaa ankarasti, samalla tarjota merkittävää taloudellista tukea toisenlaisen valinnan tekevälle yritykselle ja kunnalle. Haittaverotus ei toimi yksinään, vaan vaatii rinnalleen tukipolitiikkaa.

Mikä on maakuntauudistuksen rooli?

Vapaakauppa on siirtymistä ajassa taaksepäin, länsimaiden teollistumisen aikaan jolloin ympäristö- ja työturvallisuusnormit muodostivat esteen rikastumiselle eikä niitä täten ollut olemassakaan.  CETAn ja vielä tulossa olevien vapaakauppasopimusten hyväksyminen ajaa Suomea takaisin siirtomaan asemaan, joka meillä oli osanamme vuosisatojen ajan.

Pitkään valmisteltu maakuntauudistus keskittää  päätösvaltaa yhä harvempien käsiin ja romuttaisi toteutuessaan ympäristöhallinnon purkamalla loputkin ympäristönormit. Luovaan, uuteen valtion lupa- ja valvontavirastoon, siirtyisivät maan kaikki Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukset sekä Aluehallintovirastot.  Tällä hetkellä AVI:t antavat ympäristölupia ja ELY:t valvovat niiden toteuttamista. Luovaan siirtyisivät myös ympäristölupien päätöksenteko ja valvonta. Luova-viraston on tarkoitus aloittaa vuonna 2022.

Ympäristön etu ei usein toteudu nykyisinkään, kun ympäristölupien myöntäminen on monesti ulkoistettu ihmisten valitsemilta luottamushenkilöiltä poliittisin perustein valituille virkamiehille, ja päätöksissä asetetaan rutiininomaisesti elinkeinoelämän etu ympäristön edun edelle. 

Olisi välttämätöntä, että sijoittajat ja yritykset alkaisivat arvostaa pitkän tähtäimen kestävää kehitystä, eivätkä vain lyhyen tähtäimen voitontavoittelua investoinneissaan. Tällä hetkellä tämä ei näytä todennäköiseltä, kun mennään suuren rahan perässä ja nähdään asiat kovin kapeasta perspektiivistä. Esimerkiksi satsaus uusiutuvien aitoon tukemiseen olisi satsaus tulevaisuuteen. 

Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa meille kaikille ja päästä irti rakenteista, joissa rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät ja ympäristö kärsii ihmisten lyhytnäköisyyden seurauksena.

Eva-Liisa Raekallio

Suomen Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirihallituksen jäsen

Suomen kemikaalilainsäädäntöä valmistelevan kemikaalineuvottelukunnan varajäsen