Finanssikriisi saatiin katkaistua määrällisellä kevennyksellä. Kehitysmaissa on kuitenkin käynnissä laaja velkakriisi, joka on suoraa seurausta finanssikriisin pelastustoimenpiteistä.

Argentiinan pesolla ei mene hyvin. Maan valuutta on menettänyt vuoden 2018 aikana puolet arvostaan suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Valuutta on notkahdellut sen jälkeen, kun maan presidentti Mauricio Macri 2015 antoi Argentiinan peson kellua vapaasti ja poisti pääoman liikkuvuutta koskevat rajoitukset.

Peson arvonalennus heikensi maan kykyä maksaa ulkomaanvelkojaan, ja lisäksi maa on joutunut käymään pitkää oikeustaistelua velkaneuvotteluista kieltäytyneiden sijoitusrahastojen kanssa. Toukokuussa 2018 Argentiina pyysi taloudellista tukea Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä, joka myönsi maalle historiansa suurimman, 57 miljardin dollarin kokoisen lainan. Siihen liittyvät ehdot julkisen talouden leikkauksista tulevat kuitenkin vääjäämättä heikentämään jo nyt kovassa talousahdingossa elävien kansalaisten elämää. Muita valuuttaongelmien kanssa painivia maita ovat mm. Turkki, Etelä-Afrikka, Brasilia, Intia ja Indonesia. Valuuttojen arvonalennukset ovat vahvasti haitanneet maiden talouksia ja kansalaisia.

Rahavirrat kehitysmaihin

Kehittyvien maiden talousvaikeudet juontavat juurensa vuoteen 2008, kun vauraampiin maihin iski finanssikriisi. Yhdysvaltain, EU:n ja Iso-Britannian keskuspankit laskivat korkonsa lähelle nollaa ja aloittivat tämän jälkeen määrällisen kevennyksen (Quantitative Easing, QE) ohjelmat. Keskuspankit loivat rahaa ja hankkivat sillä velkakirjoja pankeilta ja rahoitusmarkkinoilta. Lisäksi keskuspankit tarjosivat edullista nollakorkoista lainaa. Vuosien 2008 ja 2018 välillä rahoitusmarkkinoille ohjattiin $12 biljoonaa dollaria eri elvytysohjelmien kautta.

Yhdysvaltain, EU:n ja Iso-Britannian toimien seurauksena rahoitusmarkkinoilla myytävien velkakirjojen korot laskivat. Kehitysmaissa oli sijoituskohteita joilla oli korkeat riskit, ja siten myös korkeammat korot, joten osa sijoituksista suuntautui sinne. Kansainvälisten velkakirjojen määrä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa kasvoi vuoden 2009 297 miljardista dollarista noin 757 miljardiin dollariin vuonna 2017. Aasian ja Tyynen valtameren alueella velkamäärä kasvoi tällä ajanjaksolla 254 miljardista dollarista 637 miljardiin dollariin.

Monikansallisten yritysten tutkimuskeskuksen SOMOn taloustutkija Rodrigo Fernandez on selvittänyt määrällisen kevennyksen vaikutuksia kehitysmaihin.

”Määrällisen kevennyksen myötä rahaa virtasi kaikkialle. Kehitysmaat eivät olleet mikään erityinen kohde näille rahavirroille. Täytyy muistaa että globaalin talouden näkökulmasta kehitysmaat ovat epäolennaisia, koska niiden talouksien koko on niin pieni kehittyneisiin maihin verrattuna. Mutta koska määrällisestä kevennyksestä pieni osuus virtasi kehitysmaihin, sillä oli kuitenkin iso vaikutus näissä maissa”, Fernandez toteaa.

Finanssikriisin päättymisen jälkeen keskuspankit ovat lopettaneet määrällisen kevennyksen ohjelmansa ja myös nostaneet korkojaan, mikä vuoksia sijoituksia suunnataan nyt pois kehitysmaista ja takaisin rikkaampiin maihin. Poisvirtaavat varat heikentävät kehitysmaiden taloutta, mikä heijastuu niiden valuuttojen arvoon. Valuuttakurssien huonotessa, erilaisten taloudellisten riskien todennäköisyys kasvaa.

Velkakriisin taustat

Vaikka nykyisen kriisin taustalla on edellisten kriisien tapaan ulkomaisessa valuutassa olevien pääomien virtaukset kehittyneistä maista kehittyviin, Fernandezin mukaan nykyinen velkakriisi eroaa aiemmista kahdella tavalla:

Ensimmäinen erottava tekijä on että suurempi osa velalla saadusta rahoituksesta tulee rahoitusmarkkinoilta. Pankkeihin verrattuna rahoitusmarkkinat ovat anonyymejä, minkä vuoksi ei ole selviä tahoja joiden kanssa neuvotella velkojen takaisinmaksusta.

Toinen ero on, että siinä missä velka oli aiemmin valtion ottamaa, nykyinen velka on yhä enenevässä määrin yksityistä velkaa. Koska määrällisen kevennyksen myötä kansainvälisiltä markkinoilta oli saatavilla edullista matalakorkoista lainaa, sitä oli houkuttelevaa ottaa yritysten kasvua varten. Valuuttakurssien heikennysten myötä yritykset ovat kuitenkin joutuneet maksuvaikeuksiin.

Perinteisesti valtio on pelastanut ongelmiin joutuneen yrityksen ja yksityinen velka on näin muuttunut julkiseksi. Tämä ei kuitenkaan toimi kehitysmaissa, joissa kansainvälisen yrityksen liikevaihto voi olla hyvin suuri suhteessa valtion budjettiin, jolloin valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa astua kehiin ja pelastaa yritystä.

Velkasovittelumekanismi ratkaisuna

IMF ja muut kansainväliset rahoituslaitokset ovat tarjonneet kehitysmaiden velkaongelmiin samoja ratkaisuja kuin aiempiin velkakriiseihin. Näin siitä huolimatta, että budjettileikkausten vaikutus on kiistanalaista, ja juuri pääomien nopea virtaus oli velkakriisien taustalla. Fernandezin mukaan todellinen ratkaisu ongelmaan olisi kansainvälisen velkasovittelumekanismin perustaminen. 1970-luvulta lähtien on keskusteltu kansainvälisestä organisaatiosta, jonka avulla velkaantuneet maat voisivat neuvotella lainoittajiensa kanssa velkojen takaisinmaksusta. Valitettavasti ajatus ei ole saanut riittävästi kannatusta.

”Jos velkasovittelumekanismi olisi ollut olemassa, niin IMF:n sopeutusohjelmille ei olisi koskaan ollut mitään perusteita”, Fernandez korostaa.

Velkasovittelumekanismista puhuttiin myös eurokriisin, ja etenkin Kreikan velkakriisin yhteydessä. Silloinkin ajatus hylättiin. Sen sijaan Kreikan talousongelmien ratkaisuksi tarjottiin samaa leikkauspolitiikkaa kuin mitä IMF on tarjonnut kehitysmaille.

Velkasovittelumekanismi ei ole täysin ongelmaton. Velkasovittelumekanismi antaisi kuitenkin selvät puitteet:

”Tarvitsemme jonkinlaisen mekanismin jolla voidaan nopeasti ja selvästi hoitaa ylivelkaantuneiden maiden ongelmia. Emme voi antaa Kreikan tai Argentiinan tulla ennakkotapauksiksi siitä miten näitä ongelmia hoidetaan”, Fernandez painottaa ja jatkaa:

”Velkaongelmassa on aina kaksi osapuolta. Yhtäältä on velkojat, kuten pankit ja rahoituslaitokset. Ja sitten on velalliset. On moraalitonta rangaista ainoastaan yhtä osapuolta”.

Aiemmista velkakriiseistä viisastuneina monet maat ovat ottaneet käyttöönsä pääomien liikkuvuuteen liittyviä rajoituksia. Aasiassa luotiin Aasian infrastruktuuri-investointipankki AIIB vastapainona IMF:lle. Fernandez on kuitenkin sitä mieltä, ettei kehittyneistä maista alkunsa saanut finanssikriisi ole opettanut tarvittavia asioita kehittyneille maille:

”Valitettavasti emme ole oppineet mitään kehitysmaiden velkakriiseistä. Ne ovat tapahtuneet kaukana sijaitsevissa maissa joita ei nähdä olennaisina globaalin talouden ytimessä. Ydintalouksien velvollisuus on kuitenkin hoitaa tämä ongelma sellaisella tavalla, että se ei haittaa niitä maita joilla ei ollut mitään osuutta finanssikriisissä.”

Omar El-Begawy