Ovatko kilpailukykysopimus, TTIP-sopimus, TTP-sopimus ja SOTE- uudistus, joka myös sosiaali- ja

terveyspalvelujen yksityistämisenä tunnetaan, todella yhteisiä sopimuksia? Vai onko niissä kyse tietyn

ideologian ja globaalin pääoman määrittelemästä ohjelmapaperista, joka tuodaan valmiina

neuvottelupöytään? Kun kansalaisjärjestöt, poliitikot, sekä ammattiyhdistysväki esittävät aiheellista ja

välttämätöntä kritiikkiä, se leimataan turhaksi ja hidastavaksi muutosvastarinnaksi.

Nykyään vallitsee yhden totuuden aika. Työntekijöiden työehtoja ja palkkausta on heikennettävä,

koska muuten Suomi ajautuu konkurssiin. Työntekijät ja heidän kohtuuttomat palkkavaatimuksensa

ovat Suomen vaikean taloustilanteen syynä. Globaalilla tasolla tarvitaan työehtoja ja

ympäristönormeja heikentäviä vapaakauppasopimuksia, koska läntisen maailman kilpailukyky on

saatava kuntoon.

Yhdysvaltain kanssa käytävien vapaakauppaneuvottelujen osalta on keskeistä, että republikaanit

saivat taannoisten presidentinvaalien yhteydessä pidettyjen senaatin- ja kongressinvaalien myötä

enemmistön joka tasolle. Vapaakauppasopimusten eteneminen on monen tahon etujen mukaista,

niiden vaiheita tuleekin tarkastella myös ja juuri republikaanienemmistön kautta; Donald Trump on jo

nyt ajautunut kotimaassaan skandaaleihin.

Elinkeinoelämän valta yhteiskunnasta kasvaa Suomessa jatkuvasti. Koulutuspolitiikka on hyvä

esimerkki. Hallitus leikkaa Suomessa koulutuksesta miljardeja, perusteluna jälleen vanha tuttu

valtiontalouden tasapainottaminen. Suomen taloustilanteeseen ja julkisen talouden

rahoitusvaikeuksiin on kuitenkin tyystin toiset syyt.

Veropolitiikkaa on Suomessa jo pitkään kehitetty suurituloisimman ja samalla pienimmän

väestönosan ehdoilla. Sipilän hallitus peräänkuuluttaa talkoohenkeä suomalaisilta, jotta kaikki

kantaisivat kortensa kekoon Suomen eteen. Vaurain väestönosa on näistä talkoista kuitenkin ulkona.

Tämä hallitus on valtaantulonsa jälkeen ainoastaan helpottanut suuryritysten ja talouseliitin arkea.

Suomalaisten verovaroja ohjautuu jatkuvasti veroparatiiseihin, pois peruspalveluiden rahoituksesta.

Suomi ei ole köyhä maa, leikkauspolitiikalla on ideologinen tausta. Kansalaisjärjestöjen merkitys

onkin näinä aikoina suurempi kuin koskaan. Nyt tarvitaan tiivistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja

poliitikkojen välillä. Oikeudenmukaisempi talouspolitiikka on täysin mahdollinen.

Eva-Liisa Raekallio
Päätoimittaja