Vuosi 2015 alkoi dramaattisissa merkeissä, kun islamin ääritulkinnalla toimintaansa oikeuttava veljeskaksikko tappoi 7. tammikuuta Pariisissa kahdeksan ranskalaisen satiirilehti Charlie Hebdon toimituksen jäsentä ja neljä muuta ihmistä. Tapaus nostatti valtavan kansainvälisen mielenosoitusaallon sananvapauden puolesta, terrorismia ja uskonnollista fundamentalismia vastaan. Harvempi tuli järkytyksessään kiinnittäneeksi huomiota niihin yhteiskunnallista eriarvoisuutta ylläpitäviin rakenteisiin, jotka useimmiten vaikuttavat terrorismiinkin johtavan radikalisoitumisen taustalla.

Vain muutamaa päivää ennen Pariisin iskuja ääri-islamistinen Boko Haram -liike murhasi nigerialaisessa Bagan kaupungissa kenties noin 2000 ihmistä. Tarkkaa tietoa surmattujen määrästä ei ole, sillä alueelta raportointi on lähes mahdotonta. Pariisin iskuista tuli median käsissä kansainvälisesti massoja koskettava ja voimakkaan symbolinen tragedia. Baga puolestaan jäi tiedotuksen puutteen vuoksi monelle etäiseksi ja sai näkyvyyttä lähinnä vertailukohtana Pariisin iskujen saamalle mediahuomiolle. Yhdessä tapahtumat olivat raadollinen ja moniulotteinen osoitus median vallasta – ja toisaalta myös haavoittuvuudesta.

Hyvin toisenlaista draamaa tarjoavat Euroopassa alkaneen vuoden aikana järjestettävät vaalit. Kreikassa vaalit voittanut moderni vasemmistopuolue Syriza on luvannut purkaa maan talouden kurjistustoimia ja massiivista velkataakkaa. Puolueen esittämät muutokset vaikuttaisivat toteutuessaan paitsi Kreikkaan, myös koko Eurooppaan mullistaen koko tähänastisen talouskriisipolitiikan. Attac on puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta tavoitteiltaan monelta osin samoilla linjoilla (ks. Attacin julkilausuma ”Kreikkalaiset äänestäjät ovat Euroopan toivo”, www.attac.fi/uutiset).

Suomelle Kreikan velkataakan leikkaaminen voisi ainakin lyhyellä aikavälillä merkitä mittavia taloudellisia menetyksiä. Kreikka onkin nostettu jälleen kerran äänipoimuriksi myös Suomen huhtikuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Jos näkökulmaa laajentaa, olisi EU:n vallitsevan, monin paikoin virheellisen ja vaihtoehdottomaksi väitetyn talouspoliittisen ajattelun murtuminen – demokratian pakottamana! – kuitenkin kaikkien eurooppalaisten etu.

Mitä vuosi tuokaan eurolle ja Euroopalle tullessaan, varmaa on, että jossain päin maanosaa jonkun äänestäjät tulevat pettymään ja karvaasti. On kiinnostavaa seurata, minkälaisin retorisin kääntein poliitikot eri maissa selittävät tulevia kompromisseja omaksi ansiokseen tai toisten syyksi. Toivoa sopii, ettei kipeitä muutoksia käytetä poliittisessa pelissä välineinä kansojen ja ihmisryhmien välisen vastakkainasettelun vahvistamiseen, kun todelliset uhat ovat yhteisiä: eriarvoisuuden kasvu ja vallan ja varallisuuden kasautuminen yhä harvempien käsiin kautta maailman.

Jännitystä on yhä luvassa myös kauppapoliitiikan kanavilla: Ukrainan kriisin käynnistämä mykkäkoulu Venäjän ja EU:n välillä jatkuu, samalla kun Yhdysvallat ja EU neuvottelevat kansalaisten päiden yli läheisemmästä kanssakäymisestä (TTIP). Demokratian nykytilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneiden on syytä yrittää seurata kumpaakin prosessia, vaikka niitä yhtä aikaa esitetäänkin – ja varsin puutteellisin ohjelmatiedoin.

Vuosi 2015 on Suomessa kirjan vuosi. Kansainvälisille näyttämöille on kuitenkin jo nyt kertynyt pelottavan paljon aineksia myös ennennäkemättömän draaman vuotta varten. Kuten Charlie Hebdon tapaus osoittaa, medialla on tärkeä rooli paitsi tapahtumien dramaturgina, myös hahmona itse näytelmässä. On demokratian kannalta olennaista, ettei median toimintaa ohjailla sen enempää väkivalloin kuin poliittisin tai taloudellisin keinoin. Median jatkuva keskittyminen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on uhka sananvapaudelle siinä missä terrorismikin.

Vapaaehtoisten kansalaisten ja pienin resurssein toimivien järjestöjen tuottamat julkaisut ovat tarpeellinen vastapaino kansainvälisesti keskittyneelle valtamedialle. Tätä olennaista tehtävää myös Hiekanjyvät pyrkii osaltaan toteuttamaan. Kaikki ovat tervetulleita auttamaan.