TTIP:n suurin kiistakohta on sijoittajasuojamekanismisi tai investointisuojaksi nimitetty menettely. Nykyisen luonnoksen mukaan toteutuessaan se antaisi yrityksille mahdollisuuden viedä riidat ylikansalliseen välimiestuomioistuimeen, jos yritys tulkitsisi esimerkiksi EU-valtion kansallisen parlamentin säätämän lain rajoittavan voittoja TTIP-sopimuksen vastaisesti.

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi vastasi kysymyksiimme sijoittajasuojasta.

Q: Mikä on TTIP:n sijoittajasuojan suurin oikeudellinen ongelma?

A: Julkisen vallankäytön rajoja siirretään välitysmenettelyyn, jossa julkisen intressin näkökulma ei tule esille. Harkittaessa esimerkiksi uutta ympäristö- tai työlainsäädäntöä on otettava huomioon yleinen etu, eikä vain kaupallista.

Q: Mitä välimiesmenettelyt ovat?

A: Välimiesmenettelyillä on täytäntöönpanollinen rooli sopimuksissa, joissa vastakkain ovat valtio ja yksityinen toimija. Suunnitellun TTIP:en sijoittajasuojan ongelma on siinä, että vastakkain – samalle viivalle – on asetettu valtio ja ulkomainen, yksityinen sijoittaja. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestön menettelyssä vastakkain ovat valtiot.

Q: Miten TTIP:hen suunnitellun ylikansallisen sijoittajasuojamekanismin voisi korvata?

A: On kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on Maailman kauppajärjestö WTO:n tyyppinen ratkaisu, jossa vastakkain ovat valtiot, eivätkä valtiot ja yritykset. Toinen vaihtoehto, jota itse kannatan, on ristiriitojen käsittely kansallisissa tuomioistuimissa. Tätä myös Maailmanpankin entinen johtaja Bob Zoellick esitti viime viikolla. On virhepäätelmä, että kansalliset tuomioistuimet eivät tarjoaisi yritysten tarvitsemaa ennakoitavuutta. Ylikansallinen järjestely tarjoaa ennakoitavuutta kansallisia järjestelmiä huonommin.

Q: Miten rankka vallansiirto TTIP sijoittajasuojamekanismeineen olisi kansainvälisen oikeuden historiassa?

A: Hyvin rankka. Sijoittajasuojamekanismi muistuttaa tapaa, jolla kolonialistiset vallat siirsivät 1800-luvun lopulla omat kansalaisensa ja yrityksensä pois toimintamaan tuomiovallasta. Mekanismi on rakenteeltaan kolonialistinen. Sijoittajasuoja lähtee siitä, että valtio, jossa toiminta tapahtuu, ei voi itse määrittää julkisen intressinsä rajoja.

Q: Millainen sijoittajasuojan suhde kansalliseen perustuslakiin on?

A: Suurin osa vapaakauppajärjestelyistä on taloudellisesti hyödyllisiä ja oikeudellisesti ongelmattomia. TTIP:n sijoittajasuoja ei kuitenkaan ole perustuslain hengen mukainen. Valtioelinten kuten tuomioistuinten toimivallan rajat tulee määrätä kansallisessa menettelyssä eikä Genevessä eliittijuristien tekemänä.

Q: Kenen etua sijoittajasuoja palvelee?

A: Sijoittajasuoja ei palvele yritysten tai kansalaisten etua, vaan investointiriitoihin erikoistuneita asianajotoimistoja. Yritykset eivät kykene ennakoimaan kutakin riitaa varten erikseen asetettujen välityselinten ratkaisuja. Ratkaisut ovat käytännössä menneet täysin eri suuntiin kokoonpanosta riippuen. Sitä vastoin asianajajien kannattaa nostaa näitä juttuja. On jopa syntynyt järjestelmä, jossa kolmas taho voi rahoittaa epävarmojen kanteiden nostamista siten, että asianajajat saavat aina palkkionsa.

Tiina Heikkilä