Valtaosa maailman kaupankäynnistä tapahtuu tänä päivänä rahoitusmarkkinoilla. Ero rahoitusmarkkinoilla ja reaalitaloudessa tehtävän kaupankäynnin volyymissä on kasvanut räjähdysmäisesti sitten 1990-luvun. Tavaroiden ja palveluiden tuotannon sijaan taloutta ohjaakin nykyään rahoitusmarkkinoilla harjoitettava spekulaatio.

Suurin osa rahoitusmarkkinoiden kaupankäynnistä on lyhyen tähtäimen ostoa ja myyntiä, jolla pyritään nopeisiin voittoihin. Kaupankäynnin nopeutuminen on myös lisännyt rahoitusmarkkinoiden epävakautta. Kurssien arvot heilahtelevat voimakkaasti, mikä voi suurten voittojen lisäksi aiheuttaa myös valtavia tappioita.

Yleinen rahoitusmarkkinavero (tai finanssitransaktiovero) vähentäisi rahoitusmarkkinoiden epävakautta. Jokaisesta rahoitustuotteella tehtävästä kaupasta veloitettava vero hillitsisi ennen kaikkea lyhytaikaista kaupankäyntiä ja ohjaisi rahoituslaitoksia pitkäjänteisempään toimintaan. Vero kohdistuisi ainoastaan rahoitusmarkkinoilla tapahtuvaan toimintaan, eikä se siksi kasvattaisi reaalitalouden kaupankäynnin kuluja.

EU:n alueella rahoitusmarkkinavero tulisi ottaa käyttöön kaikissa maissa. Aluksi riittäisi myös, mikäli jotkin Euroopan suurimmista valtioista ottaisivat veron käyttöön. Veron käyttöönotto olisi tärkeää eritoten Isossa-Britanniassa ja Saksassa, joissa suurin osa Euroopan rahoituskaupasta tapahtuu. Vero voitaisiin aluksi ottaa käyttöön myös vain halukkaiden maiden toimesta.

Rahoitusmarkkinavero voidaan toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa veron alle laitetaan osakkeilla, johdannaisilla ja valuutoilla käytävä virallinen arvopaperikauppa. Toisessa vaiheessa vero ulotettaisiin kattamaan myös niin kutsuttu over the counter -kauppa (OTC), jota käydään virallisten markkinoiden ulkopuolella.

Usein esitetty kritiikki rahoitusmarkkinaveroa kohtaan on, että se ei toimisi, koska rahoituskaupankäynti pakenisi veroa maihin, joissa vero ei ole käytössä. Esimerkkinä mainitaan usein Ruotsissa 1980-luvulla käytössä ollut transaktiovero, jota pidetään epäonnistuneena kokeiluna. Syy epäonnistumiseen ei kuitenkaan ollut vero itse vaan tapa, jolla se toteutettiin: veroa perittiin ainoastaan ruotsalaisilta välittäjiltä, joten sitä oli helppoa kiertää käyttämällä kaupankäynnissä ulkomaisia välittäjiä.

Se, että Ruotsissa epäonnistuttiin, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rahoitusmarkkinoiden verotusta voisi toteuttaa myös onnistuneesti. Muun muassa Iso-Britanniassa osakekaupasta peritään leimaveroa. Tästä huolimatta Lontoo on säilynyt yhtenä maailman tärkeimmistä finanssikeskuksista, ja Euroopan arvopaperikaupasta kolme neljäsosaa käydään Lontoossa. Ison-Britannian leimaveron menestys johtuu sen toimivasta toteutuksesta: Kaikkea brittiläisten yritysten osakkeilla käytävää kauppaa verotetaan riippumatta siitä, missä kaupankäynti tapahtuu. Jos kauppaa haluaa käydä rahoitusvälineillä, joita vero ei kata, on markkina-alueelta poistumisesta maksettava korkeampaa veroa. Onnistuminen rahoitusmarkkinoiden verottamisessa riippuu siis paljolti veron toteutustavasta.

Rahoitusmarkkinaveron arvostelijoiden mukaan veron käyttöönotto tulee vähentämään talouden aktiivisuutta. Nykyinen kriisi on kuitenkin osoittanut, että valtaosa rahoitusmarkkinoilla tapahtuvasta spekulatiivisesta toiminnasta on yksinomaan haitallista. On siis vain hyvä, jos tällainen toiminta vähenee. Samaan aikaan verolla saadaan kanavoitua rahaa reaalitalouteen, jossa tuotetaan fiktiivisen kasvun sijaan oikeasti ihmisten hyvinvointia parantavia todellisia tuotteita ja palveluita.

Rahoitusmarkkinaverolla voidaan kerätä varoja julkisten palveluiden rahoittamiseen ja valtionvelan lyhentämiseen. Tällaisella verolla olisi myös pienempi vaikutus reaalitalouteen kuin muilla veroilla, eikä se siten vaarantaisi kansalaisten ostovoimaa tai yritysten rahoitusta.

Lähteitä ja lisätietoa:
Dorothea Schäfer (2012) Financial Transaction Tax Contributes to More Sustainability in Financial Markets, Discussion Papers of DIW Berlin 1198, DIW Berlin, German Institute for Economic Research

Stephan Schulmeister, Margit Schratzenstaller-Altzinger ja Oliver Picek (March 2008) A General Financial Transaction Tax. Motives, Revenues, Feasibility and Effects, WIFO

Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen yhteiset sivut rahoitusmarkkinaverosta: http://www.financialtransactiontax.eu