Irlantia on markkinoitu ulkomaisille yrityksille maan 12,5 prosentin yritysverokannalla. Verokanta on toiseksi matalin Euroopassa (matalampi yritysverokanta on vain Bulgariassa ja Kyproksella, 10 %). Sen on sanottu houkuttelevan ulkomaisia sijoittajia ja edistävän maan taloutta.
“Todellisuus on kuitenkin, etteivät useimmat yritykset Irlannissa maksa edes 12,5 prosentin veroja. Ne maksavat jotain 0 ja 2 prosentin väliltä”, Maria Moran Irlannin Attacista sanoo.
Vuonna 2012 Irlannissa toimi 189 000 yritystä. Valtion tarkastusviraston mukaan ainoastaan 36 000 näistä maksoi veroja ylipäätään. Veroja maksamattomien yritysten joukossa ei ole ainoastaan ulkomaisten konsernien tytäryhtiöitä. Myös moni sellainen yritys, joka toimisi Irlannissa myös matalasta verokannasta huolimatta, jättää veroja maksamatta. Tällaisia ovat muun muassa päivittäistavarakauppaketjut Tesco ja Mark's and Spencer's.
Maan alhaista verokantaa hyödyntävät kansainvälisten konsernien tytäryhtiöiden ja maassa muutenkin toimivien yritysten lisäksi myös niin kutsutut pöytälaatikkoyhtiöt. Niiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Pöytälaatikkoyhtiöt rekisteröidään tavallisina yhtiöinä, joiden odotetaan luovan työpaikkoja ja toimeentuloa. Mitään varsinaista toimintaa niillä ei maassa kuitenkaan ole.
“Dublinin rahoituspalvelukeskuksessa on pieni rakennus nimeltä Matheson. Ovessa on yksi nimikyltti, mutta rakennuksessa toimii 794 rekisteröitynyttä yhtiötä. Itse yhtiöistä siellä ei ole muuta merkkiä kuin tietokoneella olevat tiedostot ja yhtiöitä pyörittävät kirjanpitäjät, jotka hoitavat verotukseen liittyvän paperityön.”
Toinen näkyvä merkki pöytälaatikkoyhtiöiden avulla harjoitetusta verojen välttelystä Irlannissa on yhtiöiden suuri vaihtuvuus. Jos yhtiö on alle kaksi vuotta vanha, sen ei tarvitse maksaa veroja. Tämän johdosta Irlantiin perustetaan paljon yhtiöitä, jotka eivät elä kahta vuotta pidempään.
Useat pöytälaatikkoyhtiöt toimivat rahojen kauttakulkuvälineinä. Irlannin asema EU:n rahaliiton jäsenenä antaa monikansallisille yrityksille mahdollisuuden käyttää maata väylänä EU:n sisämarkkinoille ja samalla nauttia verohelpotuksista.
Vaikka Irlannin veroparatiisitoimintaan on alettu vasta viime vuosina kiinnittää huomiota, maan rahoitustaloutta koskeva sääntely ja valvonta on ollut vähäistä jo pidempään. Huhtikuussa 2005 The New York Times -lehti kutsui Irlantia eurooppalaisen rahoitustalouden villiksi länneksi.
Irlannin tarina veroparatiisina alkaa 1980-luvulta. Maalla oli jo entuudestaan verohelpotuksia fyysisille vientituotteille, mutta vuonna 1987 ne ulotettiin koskemaan myös vientiin tarkoitettuja rahoitusalan tuotteita. Dubliniin perustettiin tuolloin kansainvälinen rahoituspalvelukeskus IFSC, ja kaikkia siellä toimivien rahoitusalan yritysten rahoitusvientituotteita alettiin verottaa 10 prosentin verokannalla.
Saksa alkoi vuoden 1989 yhdentymisensä jälkeen huolestua veropohjansa riittävyydestä. Sama huoli oli myös muilla eurooppalaislla mailla. Irlantia alettiin painostaa IFSC:n sulkemiseen. Finanssikeskusta ei kuitenkaan suljettu. Sen sijaan yritysvero nostettiin 12,5 prosenttiin ja laajennettiin kattamaan koko maa.
“Vuonna 1996 Irlannin yritysverokanta oli 36 prosenttia. Seitsemän vuotta myöhemmin se oli pudonnut 12,5 prosenttiin. Ja kun verohelpotukset oli aiemmin rajattu pieneen rahoituskeskukseen Dublinissa, yhtäkkiä ne koskivat jokaista yritystä, jonka olinpaikkana oli Irlanti.”
Moran erittelee neljä tekijää, jotka ovat vaikuttaneet Irlannin kehittymiseen veroparatiisiksi. Ensimmäinen on maan suuri kirjanpitosektori. Erityisen vaikuttavia ovat maassa toimivat kirjanpitoyritykset EY, PwC ja KPMG sekä asianajotoimisto Arthur Cox. Näillä neljällä kirjanpitoalan yrityksellä on suuri intressi ylläpitää laajaa finanssisektoria. Niiden edustajia käytetään lisäksi neuvonantajina, kun uusia verolakeja säädetään.
Toinen Irlannin veroparatiisiksi kehittymistä selittävä tekijä on poliitikkojen usko siihen, että veroparatiisiksi pyrkimällä voidaan edistää Irlannin taloutta. Maan neljä suurta kirjanpitoalan yritystä ovat luonnollisesti tehneet kaikkensa tämän käsityksen vahvistamiseksi. Kolmas syy on se, että yhä suurempi osa taloudellisesta toiminnasta on kaikkialla siirtynyt rahoitusmarkkinoille.
“Veroparatiiseja ei voi erottaa viimeisten 40 vuoden aikana tapahtuneesta kapitalismin finansialisoitumisesta. Tämä on osa laajempaa globaalia muutosta siinä, minkälainen taloudellinen toiminta nähdään hyväksi taloudelle”, Moran sanoo.
Viimeinen veroparatiisiksi kehittymistä edesauttanut tekijä on se, etteivät irlantilaiset itse myönnä maansa olevan veroparatiisi. Moni uskoo, että Irlannin aiempi taloudellinen menestys johtuu maan kyvystä houkutella monikansallisia yrityksiä maahan.
“Irlanti on vastikään kärsinyt taloudellisesta taantumasta, jonka seurauksena maassa on korkea työttömyys. On laajalti jaettu pelko, että jos verolainsäädäntöä alettaisiin nyt muuttaa, se karkoittaisi yrityksiä ja pahentaisi talouden tilaa.”
Moranin mukaan monikansallisten yritysten tulo on tosiaan luonut työpaikkoja, muttei läheskään niin paljon kuin yleisesti ajatellaan. Maassa on muita aloja, jotka työllistävät enemmän ihmisiä ja joilla on suurempi vaikutus talouteen. Monikansalliset yritykset työllistävät 118 000 henkeä, siinä missä pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät 736 000 henkeä. Maatalous työllistää 150 000 henkeä, ja toi talouteen viime vuonna 24 miljardia euroa, siinä missä monikansallisten yritysten osuus bruttokansantuotteesta oli 16 miljardia euroa.
Kansainvälisen arvostelu ei ole suuremmin vaikuttanut Irlannin toimintaan. Maassa ollaan ylpeitä siitä, että monikansalliset yritykset perustavat tytäryhtiöitä Irlantiin. Veroparatiisitoiminnan julkituomiseen reagoidaan kieltämyksellä ja epäuskolla, ja monet näkevät sen yrityksenä vahingoittaa maan taloutta.
“Monilla ei ole edes mahdollisuutta tiedostaa Irlannnin olevan veroparatiisi”, Moran toteaa. ”Monikansalliset yritykset eivät vaikuta heidän elämäänsä, ja tiedotusvälineet ovat asiasta hiljaa.”
Irlannin veroparatiisitoiminnasta ei siis saa puhua, eikä sen aiheuttamaa haittaa haluta tiedostaa. Suuryritysten keinotekoiset järjestelyt aiheuttavat suuria verotulojen menetyksiä kaikkialla. Nollaveroa maksavilla yrityksillä ei ole kiinnostusta sijoittaa yhteiskunnan toimintaan myöskään Irlannissa: “Irlanti houkuttelee monikansallisia yrityksiä saamatta itsekään niiltä verotuloja. Veronmenetys koskee muiden maiden lisäksi myös Irlantia”, Moran sanoo.
Moranin mielestä tärkeintä olisi ensi alkuun saada irlantilaiset tiedostamaan maan veroparatiisitoiminta ja sen aiheuttamat haitat. Maan matala verokanta on ongelma, mutta huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, kuinka moni jättää jopa sen maksamatta.
Omar El-Begawy