TiSA sopimus eli Trade in Services Agreement on palveluiden kauppaa koskeva uuden polven kansainvälinen kauppasopimus, josta neuvotellaan paraikaa. Neuvotteluihin on EU:n ohella osallistunut pitkäjänteisesti 22 maata. Neuvotteluita on käyty valtioiden välillä, mutta viime kädessä tavoitteena on viedä sopimus Maailman kauppajärjestö WTO:n piiriin.
Sopimuksella on tarkoitus vapauttaa allekirjoittajamaiden välistä palvelukauppaa sekä laajentaa ja syventää palvelukauppaan liittyviä sitoumuksia. Tähän mennessä neuvotteluista on annettu hyvin vähän tietoa. Ne käynnistettiin ilman arvioita sopimuksen taloudellisista vaikutuksista ja vailla Euroopan parlamentin hyväksyntää. Tietoa varsinaisista neuvotteluista saatiin aluksi vuotojen kautta, ja esimerkiksi rahoituspalveluita koskeva osio on vuodettu Wikileaksiin [1]. Sittemmin Euroopan komissio on julkaissut verkkosivuillaan materiaalia TiSA:sta, mukaanlukien ensimmäisen tarjouksen EU:n sopimussitoumuksista [2].
Valtioneuvosto ilmaisi heinäkuussa 2013 tukensa ”kunnianhimoiselle” sopimukselle. Sopimuksen kunnianhimoisuudella tarkoitettiin tässä yhteydessä sitä, että palvelukaupan sitoumuksia halutaan syventää ja laajentaa. TiSA:ssa ei kuitenkaan ole kyse vain siitä, pääsevätkö ulkomaiset palveluntuottajat suomalaisille palvelukaupan markkinoille, vaan myös siitä, miten ja mistä lähtökohdista palveluita kansallisella tasolla säädellään ja miltä pohjalta palvelumarkkinoiden toimintaan voidaan puuttua. Tulisikin kysyä, kenen näkökulmasta sopimuksen ”kunnianhimoisuutta” arvioidaan.
Sopimuksen vaikutusten kannalta olennaisia kysymyksiä ovat, missä määrin se rajaa julkisen vallan liikkumavaraa ja miten se suhteutuu julkisrahoitteisiin palveluihin ja lakisääteiseen sosiaaliturvaan. Nykyinen lainsäädäntö toimii neuvotteluissa ”perälautana”. TiSA-sopimusta voidaan pitää eräänlaisena palvelukaupan norminpurkajien sinettinä, joka rajoittaa julkisen vallan liikkumavaraa niissä tilanteissa, kun säädöksiä halutaan muuttaa tai epäonnistuneita norminpurkutoimia perua. Olisikin tärkeää ottaa huomioon myös se, miten sopimus vaikuttaa mahdollisuuksiin asettaa markkinoita rajoittavaa säätelyä tulevaisuudessa, eikä vain tyytyä vakuutteluihin siitä, ettei se heikennä nykyistä säätelyä tai poista valtion oikeutta säätelyyn ylipäätään.
TiSA sopimuksessa pyritään laajentamaan niin kutsuttu kansallisen kohtelun sitoumus horisontaalisesti kaikille palvelusektoreille. Neuvottelut sisältävät lisäksi erityisiä kannustimia siihen, että sopimus laajenisi lainsäädännön muutosten myötä kattamaan myös sellaisia palveluita, jotka ovat aikaisemmin olleet WTO:n palvelukaupan sopimusten ulkopuolella. Näin sopimukseen on helppoa sisällyttää uusia palveluita ilman erillisiä neuvotteluja.
TiSA sopimusneuvottelut ulottuvat myös julkisrahoitteisiin palveluihin ja lakisääteiseen sosiaaliturvaan, jos nämä kilpailevat yksityisten palveluiden kanssa eikä niitä ole erikseen suljettu pois. Kansallisen kohtelun velvoite vaatii, ettei muiden maiden palvelutuottajia tule lainsäädännöllä asettaa heikompaan kilpailuasemaan kotimaisiin palvelutuottajiin verrattuna. Sen laajentaminen voi vaikuttaa kansalaisjärjestöjen, julkisten palveluntuottajien sekä paikallisten ja pienten palveluntuottajien asemaan suhteessa suuriin ylikansallisiin palveluntuottajiin, vaikka lainsäädäntö tai toimet eivät varsinaisesti syrjisi ulkomaisia palveluntuottajia.
Sopimuksessa neuvotellaan myös niin kutsutuista kansallisen säätelyn toimista. Nämä koskevat muun muassa maiden käytäntöjä toimilupien ja lisenssien myöntämisessä. Yksi sopimusneuvottelujen kiistanalaisista kysymyksistä koskee yksityisyydensuojaa ja palveluntuottajien oikeutta siirtää tietoja. Lisäksi neuvotellaan siitä, voidaanko palveluntuottaja velvoittaa käyttämään paikallista työvoimaa tai tuotteita tai tuottamaan palvelut sen maan sisällä, jonka väestölle niitä tarjotaan.
Vaikka sopimus koskee ensisijaisesti palveluita, siihen sisältyvät sitoumukset voivat välillisesti vaikuttaa myös laajemmin. Huomiota tulisi kiinnittää paitsi siihen, miten sopimus vaikuttaa hyvinvointipalveluihin, julkisrahoitteisiin palveluihin ja lakisääteiseen sosiaaliturvaan, myös siihen, mistä kansallisen säätelyn ja rahoituspalveluiden alla käytännössä neuvotellaan.
Meri Koivusalo
[1] https://wikileaks.org/tisa-financial/
[2] http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/july/tradoc_152689.pdf