Globaalikeynesiläisyys

Maailman kaikki taloudellinen toiminta on muuttunut siinä määrin keskinäisriippuvaiseksi, etteivät yksittäisen maan yksipuoliset toimet enää riitä maan oman talouden hallintaan. Nykyisen kriisin ratkaisemiseksi ja tulevien kriisien estämiseksi tarvitaan globaalin talouden yhteistä koordinointia.

Kun kaksi maata käy kauppaa keskenään, ostajamaassa on joku, joka ostaa tavaraa tai palveluita myyjämaasta. Ostajamaan kauppataseen alijäämä kasvaa, koska se on tuonut tavaraa, kun taas myyjämaan kauppatase kasvaa, koska se on vienyt tavaraa. Samaten ostajamaan maksutase laskee, koska siltä on virrannut rahaa ulos kauppamaksun yhteydessä, ja myyjämaan maksutase puolestaan kasvaa vastaavan summan verran. Yhden ylijäämä on siis toisen alijäämää.

Ongelmana on, että varallisuutta kerääntyy kauppataseiltaan ylijäämäisiin maihin, kun taas alijäämäiset maat köyhtyvät. Alijäämäiset maat voivat jossain määrin paikata kauppatasettaan velanotolla tai keskuspankkirahoituksella. Koska keskuspankkirahoitus ei nykyisellään ole euroalueen maille mahdollista, niiden ainoa vaihtoehto on ottaa lainaa yksityisiltä rahoituslaitoksilta. Huonossa tapauksessa tämä voi johtaa noidankehään: mitä velkaantuneempi maa on, sitä vaikeampi sen on tehdä ylijäämäistä ulkomaankauppaa, minkä seurauksena maksutaseen alijäämä kasvaa ja maan on otettava lisää velkaa maksutaseen tasapainottamiseksi.

Alijäämämaiden on vaikea tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi ilman, että samalla huononnetaan työ-, elin- ja ympäristöolosuhteita. Ylijäämämaita asetelma puolestaan suosii, joten sen muuttaminen ei välttämättä edes kiinnosta niitä. Pitkällä aikavälillä tilanteesta kärsivät kuitenkin myös ylijäämämaat: Kun alijäämäisten maiden resurssit hiipuvat, niillä ei enää ole varaa käydä kauppaa ylijäämäisten maiden kanssa. Ylijäämäisten maiden alkaa olla vaikeaa myydä tavaroitaan ulkomaille, mikä vaikuttaa kielteisesti niiden ulkomaankauppaan.

Maailmantalouden ongelmien korjaamisen lähtökohtana tulisi olla ajatus kaikkien maiden yhtäläisestä kyvystä osallistua kansainväliseen kaupankäyntiin. Joidenkin maiden taloudellinen menestys ei saa johtua toisten maiden taloudellisista vaikeuksista. Maailmantalouden pelikenttää voidaan tasoittaa ohjaamalla ylijäämäiset maat käyttämään osan ylijäämästään alijäämäisten maiden talouksien tukemiseen. John Maynard Keynes esitti aikoinaan kansainvälisen maksuselvitysjärjestelmän perustamista tätä tarkoitusta varten. Maksuselvitysjärjestelmällä olisi oma kirjanpitoyksikkönsä, johon eri maiden kansalliset valuutat olisivat kiinteässä suhteessa. Tämän avulla voitaisiin tarkistaa, missä määrin eri maat ovat yli- ja alijäämäisiä suhteessa toisiinsa.

Ihannetilanteessa mailla ei olisi yli- tai alijäämiä laisinkaan, tai jos niitä kertyisi, niistä perittäisiin vero maksuselvitysjärjestelmälle. Tämä kannustaisi yli- ja alijäämäisiä maita tasaamaan keskinäistä kauppaansa. Kauppataseiltaan ylijäämäisten maiden vastuulla olisi tervehdyttää alijäämäisten maiden taloutta. Ylijäämäiset reservit tulisi käyttää tuotteiden ja palvelujen hankintaan alijäämäisiltä mailta, alijäämämaihin kohdistuviin sijoituksiin tai kansainväliseen rahastoon, jonka varoja käytettäisiin näihin tarkoituksiin.

Lähteitä ja lisätietoa:
Paul Davidson (2008) Reforming the World's International Money, esitelmä konferenssissa Financial Crisis, the US Economy, and International Security In The New Administration, The New School, New York, NY

Robert Skidelsky ja Vijay Joshi (2010) Keynes, Global Imbalances, and International Monetary Reform, Today, teoksessa Stijn Claessens, Simon Evenett ja Bernard Hoekman (toim.) Rebalancing the Global Economy: A Primer for Policymaking, 173-180, Centre for Economic Policy Research