Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n määritelmän mukaan veroparatiisi on alue, jossa on alhaisen verotuksen lisäksi vahva pankkisalaisuus ja läpinäkymätön verojärjestelmä, ja jossa myönnetään veroetuja yrityksille, jotka ovat rekisteröityneet alueen lainsäädännön alaisiksi, vaikkei niillä olisi alueella mitään todellista liiketoimintaa.
Tuoreimpien arvioiden mukaan noin puolet maailmankaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Yksin Euroopan alueella taloudesta katoaa veronkierron vuoksi vuosittain arviolta biljoona euroa. On kyseenalaista ja ongelmallista, että myös EU:n jäsenmaiden joukossa on veroparatiiseiksi luokiteltavia maita, kuten Luxemburg, Kypros ja Itävalta.
Laittomia pääomavirtoja ovat selvittäneet tähän mennessä lähinnä toimittajat, tutkijat ja kansalaisjärjestöt. Myös julkishallintojen olisi kuitenkin syytä kiinnittää ongelmaan enemmän huomiota. Verojen välttely on helpointa suurille, ylikansallisille toimijoille. Välttelemällä verojen maksamista ne aiheuttavat kunnille ja valtioille jatkuvasti merkittäviä verotulojen menetyksiä ja vääristävät markkinoiden toimintaa. Verotulojen vajeen paikkaamiseksi kansalaisten ja pienten ja keskisuurten yritysten on maksettava enemmän veroja.
Nykyiset kirjanpitosäännöt antavat monikansallisille yrityksille mahdollisuuden kirjata kulujaan taseiden ulkopuolelle veroparatiisiyhtiöihin ja näin myös piilottaa tekemiään riskisijoituksia. Liiketoimien piilottaminen tekee mahdolliseksi kohtuuttoman riskinoton, mikä voi riskien toteutuessa johtaa vakaviin konkurssiaaltoihin ja talouskriisin puhkeamiseen.
Kaikkeen yritystoimintaan tarvitaan avoimempaa kirjanpitoa. Suurin osa maailman kaupankäynnistä on yrityskonsernien sisäistä, saman yrityksen tytäryhtiöiden keskinäistä kauppaa. Kirjanpidossa kaupankäynti raportoidaan kuitenkin ainoastaan konsernitasolla tai alueellisesti. Konsernin sisällä tapahtuva liiketoiminta ja eri maissa toimivien konsernin osien väliset rahavirrat jäävät näin piiloon. Koska konsernien sisäistä kauppaa ei raportoida, on niiden helppoa kiertää niiden maiden veroja, joihin todellinen toiminta sijoittuu.
Maakohtaisen kirjanpidon avulla eri maihin rekisteröityneiden yrityskonsernin osien tulot ja menot paljastuisivat ja toimintaa voitaisiin verottaa siellä, missä se tosiasiassa tapahtuu. Kansainväliset yritykset joutuisivat ilmoittamaan taloudellisesta toiminnastaan samaan tapaan kuin paikalliset yritykset, ja talouden toiminnasta tulisi läpinäkyvämpää ja ennustettavampaa.
Toinen tapa puuttua veroparatiiseihin on parantaa viranomaisten mahdollisuuksia ja resursseja niiden tutkimisessa. Viranomaisten tulisi saada tieto siitä, jos kansalainen tai yritys saa tuloja toisesta maasta. Tiedonvaihdon eri maiden viranomaisten välillä tulisi olla mahdollisimman avointa.
Tällä hetkellä yrityksen tai kansalaisen veroparatiisiyhteyksien ja veronkierron selvittämiseen tarvitaan erinäisiä lupia ja paljon taustatietoa veronkiertoepäilyn perustelemiseksi. Yksi veroparatiisien ominaispiirteistä on kuitenkin haluttomuus tehdä yhteistyötä muiden maiden viranomaisten kanssa. Automaattisella tiedonvaihdolla tästä ongelmasta päästäisiin: valtioilla olisi velvollisuus kertoa toisilleen, kuinka paljon niiden kansalaiset toisessa maassa tienaavat, jolloin tuloja voitaisiin verottaa asianmukaisesti.
Tärkein ja kenties vaikein askel veroparatiisien lakkauttamiseksi on kuitenkin niihin liittyvien asenteiden muuttaminen. Niin kauan kuin salailu ja yhteisvastuun välttely nähdään taloudessa hyväksyttävinä toimintatapoina, veroparatiisiongelmaa ei saada ratkaistua.
Lähteitä ja lisätietoa:
Richard Murphy (2012) Closing the European Tax Gap, Tax Research UK
Nicholas Shaxson (2012) Aarresaaret, Into Kustannus
Matti Ylönen (2008) Veroparatiisit, Into Kustannus
Veroparatiiseja ja veronkiertoa tarkkailevan Tax Justice -verkoston kotisivut: www.taxjustice.net