Attacin mielestä maailman rahoitusjärjestelmä on uudistettava perinpohjaisesti. Rahoituslaitosten valvonnan lisääminen ilman varsinaisia rakenteellisia uudistuksia ei parantaisi nykytilannetta juuri lainkaan. Globaalin finanssikriisin – ja lukuisten sitä edeltäneiden talouskriisien – taustalla on keinottelu raskailla velkarakenteilla. Tämän vuoksi tärkeintä olisi rajoittaa spekulatiivista kaupankäyntiä mahdollisimman aggressiivisesti.

Erityisen hyödyllistä olisi hillitä laumakäyttäytymistä rahoitusmarkkinoilla. Jos arvopaperien yliarvostus voitaisiin estää, keinottelulle ei jäisi enää mahdollisuuksia. Samalla yksityisen velan kysyntä vähentyisi, ja rahoituslaitokset keskittyisivät ennen kaikkea reaalitalouden palvelemiseen.

Näin ollen Attac esittää kahta uudistusta rahoitusjärjestelmään:

1) Nykymuotoisesta osakejärjestelmästä on luovuttava. Osakkeet on muutettava joukkovelkakirjojen kaltaisiksi aikarajoitetuiksi arvopapereiksi, jolloin niiden hinnat eivät voisi nousta loputtomasti. Osakkeen omistaja saisi omistusaikanaan äänivaltaa yhtiössä ja pääsisi nauttimaan osingoista. Erona nykyjärjestelmään olisi se, että osakkeet olisivat voimassa vain ennalta määrätyn ajan, jonka jälkeen liikkeellelaskija ostaisi ne takaisin. Näin yritykset saisivat tarvitsemaansa pääomaa, mutta hallitsemattomalta hintakehitykseltä voitaisiin välttyä.

2) Osa yritysten osakekannasta määriteltäisiin perinteisiksi osakkeiksi, joiden hinta voi nousta vapaasti. Näiden osakkeiden myynnistä perittäisiin finanssitransaktioveroa. Vero olisi sitä pienempi, mitä pidempään ostaja pitäisi arvopaperia hallussaan ennen sen myymistä eteenpäin. Samanlaista veroa perittäisiin myös muiden arvopaperien myynnin yhteydessä. Valuuttakaupassa transaktiovero voidaan toteuttaa niin sanotun Spahnin mallin mukaan. Spahnin mallissa valuutanvaihdosta peritään normaaliaikana alhaista perusmaksua, mutta valuuttakriisien aikoina voimaan astuu jopa useiden kymmenien prosenttien suuruinen hälytystaso.